Norheimsund, vesiputous ja Hardangerin omenamehua

Norheimsund sijaitsee Hardangerin vuonossa ja sinne noin puolentoista tunnin ajomatka Bergenistä. Vierailin Norheimsundissa maanantaina. Aamupäivällä oli melko sateista ja pilvistä, mutta iltapäivällä aurinko jo paistoi. Kaupunki on pieni ja kaunis. Eri väriset puutalot saavat kaupungin vastarannasta muistuttamaan kirjavaa tilkkupeittoa.

Kaupungin ravintolavalikoimaan kuului muutama pitseria ja ainakin yksi kiinalainen ravintola. Koska pitseria La Fiesta oli maanantaina kiinni, aterioimme Thon -hotellin ravintolassa, mikä olikin oikein ihana paikka. Lounashinnat olivat kohtuulliset muun muassa metsäsienikeitto maksoi vajaa 100 kruunua. Palvelu oli erittäin kohteliasta ja pöytäkattaus oli kaunis. Jälkiruoaksi saimme nauttia talon tarjoaman annoksen tuoreita mansikoita ja kermaa, joka vei kielen mennessään! Vaikka ravintola olikin hotellin omistama, suosittelen sitä siitä huolimatta Norheimsundiin matkaavalle.

Norheimsund sijaitsee Hardangerin vuonossa. Vuorenrinnettä koristavat värikkäät puutalot. 

Norheimsund

Thon Hotel Sandven Norheimsundissa.

Thon -hotellin ravintolan villivalkosipuli- tai karhunlaukkavoi.

Metsäsienikeitto

Tuoreita mansikoita kerman kanssa.

Ajoimme Norheimsundista noin 5-10 minuuttia eteenpäin katselemaan Hardangerin vuonoa pituussuunnassa. Näkyvyys oli hieman heikko, koska pilvet olivat niin alhaalla, mutta maisemat olivat silti mahtavat. Hardangerin vuonon rannoilla on paljon omenapuutarhoja, koska maaperä ja ilmasto ovat juuri omenalle erittäin suotuisat. 

Omenanviljely sai alkunsa Hardangerissa, kun eräs englantilainen munkki kiinnostui omenoista ja perusti oman omenapuutarhan noin 1100-luvulla luostariinsa. Uskonpuhdistuksen aikoihin 1500-luvulla omenanviljely Hardangerissa keskeytyi, mutta yleistyi jälleen 1800-luvulla, kun papit ja muut oppineet toivat mukanaan omenantaimia ja opettivat omenanviljelyä maanviljelijöitä. Tänä päivänä muun muassa Norjan maitoyhtiö Tine valmistaa omenoiden satokaudella Hardangerin vuonon omenoiden nimikkomehua "Eplejuice frå Hardanger". Viime vuonna Hardangerin omenamehu tuli kauppohin syyskuussa (linkki). Tässä lisäksi vielä mainosvideo Hardangerin raikkaasta ja maukkaasta omenamehusta.

Hardangerin vuono

Hardangerin vuono toiseen suuntaan.

Hardangerin vuonolla edelleen.

Omenapuuviljelmiä Hardangerin vuonon vuoren rinteillä.

Vuonolta lähdimme takaisin Norheimsundiin ja ajoimme kaupunkin läpi, minkä jälkeen hetken päästä pysähdyimme Steindalsfossen -vesiputouksella. Putouksen ympäristöä oli aivan lähiakoina paranneltu siten, että se palvelisi paremmin isompiakin turistiryhmiä. Oli suurehko parkkipaikka-alue, karttatauluja lähialueen nähtävyyksistä, turistimyymälä, lisää yleisiä vessoja ja lisäksi putoukselle oli rakennettu sorapolku, jota reunusti tukeva metallikaide. Putouksen kohokohta on tietenkin se, että polku putoukselle kulkee putouksen takaa ;) Putoukselta ajoimme takaisin kotiin Bergeniin. 

Steindalsfossen -vesiputous kivenheiton päässä Norheimsundista.

Suomen lippukin siellä vilahtelee.

Putouksen ympäristöä oli juuri maisemoitu.

Maisemat putoukselta kohti Norheimsundia.
Edessä olevien rakennuksien takana näkyy tien varteen rakennettu uusi parkkipaikka.

Steindalsfossen takana.

Tällä viikolla on varmasti ollut tämän kesän lämpimimpiä päiviä. Keskiviikkona lämpötila oli lähellä 30 °C:ta. No täytyyhän tästä nauttia ja olenkin jo kahtena päivänä käynyt uimassa. Ensin järvessä Storavatnetissa ja eilen perjantaina meressä Gamlehaugenissa. Gamlehaugenin rakennuksen, tai oikeastaan linnan, rakennutti itselleen asuintaloksi Norjan pääministeri Christian Michelsen vuonna 1900 ja samalla valmistui myös linnaa ympäröivä valtava puutarha. Michelsenin kuoleman jälkeen vuonna 1925 Gamlehaugenin omistui siirtyi Norjan valtiolle ja nykyään linna toimii museona (sisäänpääsy 70 kruunua) ja puutarha ja uimapaikka ovat kaikille avoinna. 

Nyt taidan lähteä nauttimaan kodin takana aukeavista Fløyen-vuoren retkeilymaastoista ;)