Kanadan maitopussit vs. Suomen korkkipakkaukset

Luulin, että kaupassa myytävä pussimaito ei voisi enää olla todellista. Suomessa en ole koskaan nähnyt myytävän maitoa pusseissa, mutta tiedän, että 1960-1970-luvulla Suomessakin oli myynnissä maitopusseja.

Täällä Kanadassa maitopussit valtaavat suuren osan maitohyllystä. Yleisin maitopussin pakkauskoko on neljä litraa. Luulin pitkään, että maito on pakattu suoraan tähän neljän litran pussiin ja ihmettelin, miten niin ison pakkauksen käyttö on mahdollista. Tutkittuani asiaa tarkemmin sain selville, että tällaisen neljän litran maitopussin sisällä onkin kolme pienempää muovista maitopussia. Yksittäisen maitopussin pakkauskoko on siis noin 1,33 l. 

Vaihtoehtoja maitopussin käyttöönottoon on varmasti monia. Maidon voi esimerkiksi kaataa erilliseen astiaan, kannuun tai pulloon, jonka saa suljettua tiiviisti. Toisaalta hygieenisintä on varmasti asettaa maitopussi suoraan kannuun ja leikkata pussin yläkulmasta saksilla pala pois (tässä video maitopussin käytöstä). Esteettisyys onkin sitten toinen juttu ja ilmeisesti myös maidon kaataminen pussista onnistuu vaihtelevalla menestyksellä.

Ruokakaupan maitohylly Montrealissa.
Ylhäällä muovikorkilla varustetut maitotölkit ja alhaalla neljän litran maitopussit. 

Pari kuukautta sitten Valio ilmoitti, että huomattava osa sen nestekartonkipakkauksista Suomessa saa kierrekorkin vuoden 2014 aikana. En kokenut asian olevan uutinen, koska esimerkiksi Valion ja S-ryhmän Kotimaista -sarjan erikoismaidot sekä Arla Ingmanin jogurtit ovat jo pitkään olleet korkillisessa kartonkipakkauksessa. Niin kuin aina maitoon liittyvästä asiasta, saatiin korkistakin todellinen mediakohu aikaiseksi. Nouseeko hinta, miten kierrätys onnistuu, saako korkkia helposti auki, siis apua, miten tästä ylipäätään selvitään? Mielestäni korkin uutisointi on ollut pääsääntöisesti negatiivista. Valion mukaan muutos on kuitenkin tehty kuluttajien toiveesta. 

En ole varma, mikä mielipiteeni asiaan olisi ollut, jos en olisi ehtinyt asua Norjassa. Norjassa, ainakin Bergenissä, lähes kaikki maito-, piimä- ja mehukartongit on varustettu muovikorkilla ja näin on käsittääkseni ollut jo varsin pitkään eli vuodesta 2005 alkaen (ks. tekstin lopussa oleva historiaosio). Olen siis yhtä tottunut maito- tai mehupakkauksien muovikorkkeihin kuin muovisiin leviterasioihinkin. Yllä olevasta kuvasta voi myös nähdä, että myös täällä Montrealissa lähes kaikki maitokartonkipakkaukset ovat muovikorkillisia. 

Tällä hetkellä olen siis ehdottomasti enemmän muovikorkin kannalla kuin muovipussin. Maitotölkin ekologisuus tai sen kierrätettävyys ei juurikaan muutu muovikorkin myötä. Maito pakataan nestekartonkiin, mikä tarkoittaa sitä, että kartonkipakkauksen sisäosa on päällystetty muovilla. Ilman muovikalvoa kartonki olisi litimärkä. Maitokartonki sisältää siis joka tapauksessa muovia, sitä ei vain pysty näkemään yhtä helposti kuin ulkoisesti törröttävää isoa muoviosaa. Tosin Valion käyttöönottama korkki ei edes ole muovia, vaan korkit on valmistettu kasvipohjaisesta uusiutuvasta raaka-aineesta. Sen sijaan korkin kantaosa on valmistettu öljyperäisestä muovista.

Oli miten oli, jos maidon säilyvyys korkin ansiosta paranee, eikä maitoa mene yhtä paljon hukkaan, on korkin valmistus perusteltua. Elintarvikepakkauksen osuus elintarvikkeen kokonaisympäristövaikutuksista on hyvin pieni (1-12 %), mikä tarkoittaa sitä, että elintarvikkeen valmistamiseen ja säilyttämiseen kulunut kokonaisenergia on erittäin suuri. On siis erittäin tärkeää, että elintarvike kulutetaan kokonaan eikä sitä heitetä menemään. Elintarvikkeen pakkausmateriaalin tarkoitus on säilyttää elintarvike käyttökelpoisena. Jos elintarviketta ei kuluteta, on pakkauksen valmistus ollut turhaa, oli pakkausmateriaali sitten mitä tahansa. Sitä korkilla silmään, joka ruokaa tuhlaa.

*********

Historiakatsaus Norjan maitoteollisuuteen

Norjan maitopakkausten kierrekorkeista puhuttaessa ei voida olla sivuuttamatta Norjan maitoteollisuuden historiaa. Norja avasi maitoteollisuuden kilpailulle vuonna 1996, mikä tarkoittaa sitä, että vuoteen 1996 asti Norjassa oli toiminut ainoastaan yksi meijeriyritys Tine (vähän kuin Valio Suomessa). Tinen omistajia ovat norjalaiset maidontuottajat ja omistajina he pystyvät kontrolloimaan tuotetun maitolitran hintaa. 

Norjan maitoalalle syntyi vuoden 1996 jälkeen uusia meijeriyrityksiä ja niistä vahviten pärjäsi Kavlifondet Oy:n vuonna 2000 perustama Q-Meieriene. Pienen toimijan oli helpompi testata erilaisia uutuuksia ja kierrekorkki olikin yksi näistä keksinnöistä. Q-Meieriene toi ensimmäiset kierrekorkit maitopakkauksiin Norjassa jo vuonna 2003. Korkki saavutti suuren suosion, ja niin myös Tine toi kierrekorkit maitopakkauksiinsa muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 2005.

Koska Bergenin ruokakaupoissa on myynnissä vain näiden kahden yrityksen maitoja, en usko, että vuoden 2005 jälkeen Bergenissä on nähty muita kuin muovikorkillisia maito- ja mehupakkauksia. Viime vuonna Q-meierine toi markkinoille kierrekannen rømme -tuotteen (kuin kermaviilin) muovirasiaan.

**********