Kuumaa Suomikamaa Montrealissa

Täällä jälleen. Pääsiäisestä alkaen on kotimme ollut lähes koko ajan kyläilijöiden valtaamana ja jokaisen ajan hetken olen käytttänyt sosiaaliseen kanssakäymiseen. Olen sitä mieltä, että silloin kun on ihmisiä kylässä on mukava olla juuri heille läsnä. 

Ehdin viettää kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa täällä Montrealin kuumuudessa ennen kuin paluulento Bergeniin starttaa. Huomenna tiistaina on viimeinen vapaaehtoistyöpäivä Popote roulantessa. Haikeaa, mutta toisaalta mukavaa, että pääsee palaamaan kotiin Norjaan. 

Lac aux Castors -järvi Mont Royal vuoren/puiston päällä.
Järvessä uinti on harmillisesti kielletty, kukapa sinne kuumana kesäpäivänä haluaisikaan.
Auringonotto nurmikolla sen sijaan oli sallittua. 

Olen elämässä siinä vaiheessa, että kaikki on avointa. Työuran puolesta olisi kiva löytää töitä, jossa voin käyttää koulutustani, mutta toisaalta voisin ihan vain rahan ansaitsemisen takia tehdä jotain muitakin töitä. Pulmani on, että mistä tiedän viihtyväni sellaisissa töissä, joita lähes kuka vain voisi tehdä. Olen ehkä sellainen ihminen, joka haluaa koko ajan kehittyä ja oppia uutta, en halua jäädä paikalleen, haluan tutkia, pohtia ja löytää ratkaisuja. 

Kaikenlainen opiskelu ja kurssien käyminen on mielestäni yleensä ollut huippukivaa. Opiskelussa keskitytään muutaman kuukauden johonkin uuteen aiheiseen ja sen tarkoituksena on oppia uutta ja kehittää itseään. Samalla toivon, että voisin soveltaa tietojani jossain jonakin päivänä. Tätä soveltamisvaihetta tai ainakaan pysyvää sellaista ei ole vielä löytynyt. Esimiestehtävätkin voisivat minua kiinnostaa, mutta niihinhän vaaditaan aina esimieskokemusta. Toisaalta, koska en ole esimiestehtäviä tehnyt, en tiedä viihtyisinkö oikeasti monta vuotta niiden parissa. Onkohan jollakin kommentteja, miten jaksaa työssä, joka on pääsääntöisesti päivästä päivää melko samanlaista?  

Oikeastaan haluaisin ehkä vain rentoutua ja nauttia näistä viimeisistä päivistä täällä Kanadan polttavan auringon alla. Käydä pyöräilemässä kaupungin vuokrapyörällä, ottaa aurinkoa puistossa, vierailla nähtävyyksissä ja syödä ravintoloissa. Todellisuudessa minun pitäisi lajitella korillinen pyykkiä ja lähteä pesemään kaksi koneellista pyykkiä pesulaan. Sen jälkeen voisin käydä ostamassa uusia perunoita. Keittäisin perunat ja söisin niitä Abba -sillin kanssa ja ruisleivän kanssa. Nam. 

Kävin viikko sitten Boucherie Atlantique -ruokakaupassa, jossa myytiin suomalaisia elintarvikkeita. Oli karkkeja, suklaata, lakuja, varrasruisleipää, hapankorppua, lakkahilloa, silliä ym. Kysyin kaupasta oikein luvan kuvaamiseen, koska kokemukseni on ollut, että täällä Montrealissa tulee kaupan/ostoskeskuksen henkilökunta kyllä hyvin äkkiä kuvaamisen kieltämään.  

Halvan maukasta salmiakkia ja Fazerin lakuja.

Sisuja.

Oululaisen Hapankorppuja.

Hyllykaupalla Pohjoismaisia suklaaherkkuja.
Ostoskoriin eksyi tosin vain Fazerin Marianne-pussi, jonka senkin ajattelin viedä
Popote Roulanteen viimeisenä päivänäni.